Raskaus ei todellakaan ole sitä mitä saippuasarjoissa ja muissa annetaan ymmärtää. Ei päivääkään ettei joku huolettaisi tai ärsyttäisi.. Jos sellainen päivä sattuu jollakin olemaan niin se menee varmasti pian ohi, älä huoli. 

Viikkoja mulla on nyt 28 täynnä. Ja joka päivä on joku vaiva. Milloin koskee selkää, milloin masussa nippailee tai on muuten vain väsynyt ja lamaantunut olo. Töissä on jo todella epämukavaa olla kun työ on fyysisesti raskasta ja työilmapiiri ahdistava. Kotiin taas ei viitsisi vielä jäädä kun ei voi vielä laitella vauvan tavaroita edes valmiiksi. Tulisi vaan löhöttyä sohvalla ja sitten ei ainakaan jaksa enää tehdä mitään. Tuntuu toisaalta hölmöltä olla töissä kun ei sieltä mitään kunniakirjaa saa vaikka kituuttaisi viimeisetkin neljä viikkoa. En tiedä edes tällä hetkellä että kuinka kipeä pitää olla että viitsii jäädä pois. Töissä tuomitaan joka tapauksessa oli syy tai ajankohta mikä tahansa. Onneksi kohta ei tarvitse enää kuunnella paskanjauhantaa. :)

Mahtavaa ajatella että jo yhdeksän viikon päästä vauva on valmis tulemaan maailmaan! Samalla alkaa hieman jännittämään kun sitten hän voi tulla koska vain. Koskaan et tiedä nukkumaan mennessäsi tai herätessäsi että onko SE päivä tänään? Toisaalta jos vauva viihtyy masussa kauankin lasketun ajan ohi niin kuinka nopeasti turhautuu odotteluun ja nouseeko jännitys koko ajan kun odotus pitkittyy? 

 

Mahtavaa joka tapauksessa! Pian meitä on kolme :) <3

Kuinka tutustuttaa koirat ja kissa vauvaan kun tulemme kotiin. Olisi mukavaa olla ensin keskenään vauvan kanssa mutta yhteiselon kannalta on parempi että koirat ovat paikalla kun tulemme kotiin. Kuinka osoittaa koirille ettei vauva ole uhka heille ja välttää mustasukkaisuus? Tiedän että muutoksen tullessa pitäisi eläimille antaa jonkin verran jopa enemmän huomiota kuin aiemmin mutta miten se käytännössä onnistuu? Kun vauva on hereillä aika kuluu häneen, kun vauva nukkuu pitäisi itsekin pystyä lepäämään. Kaipa kaikkeen löytyy aikaa ja tilaa sitten jotenkin kun arki lähtee rullaamaan.

Siinä joitan jätkän vaatteita! <3

 

Sain viime viikolla äitiyspakkauksenkin ja se oli hieno! Pidin kaikesta mitä se piti sisällään vaikka kelan sivuilla ollut kuva hieman valehtelikin vaatteiden väristä :) Minusta on mahtavaa että Suomessa jaetaan tuollaista pakkausta ilmaiseksi. Moni ensiodottaja ei tiedä mitä kaikkea tulisi vauvaa varten hankkia ja tuossa onkin jo hyvä alku kaikelle :) Pian alamme äidin kanssa tekemään laatikosta ensisänkyä. Ostimme sitä varten ihanan vaalean nalle puh -kankaankin ja vauva lehden tilaajalahjana saamani nalle puh -lakanat sopivat siihen kuin nenä päähän!

Kangas josta tulee ensisängyn vuoraus :)

 

 

Olen aivan järkyttävän vauvakuumeen lumoissa. Vihdoin olen uskaltanut alkaa pesemään kaikkia ostamiani ja saamiani pikku vaatteita ja toteuttamaan siten pesänrakennusviettiäni. Melkein joka yö näen unta että pieni käärö on jo sylissäni ja aamulla petyn kun herään ja jätkä riehuukin masussa vielä :) Vielä kun saisi miehen aloittamaan lastenhuoneen remontin niin pääsisi tosissaan touhuamaan. Uusi lattia pitäisi asentaa ja maalata seiniä. Alakerran varasto pitäisi siivota samassa rytäkässä kun lähtee jonkin verran tavaraa myös kaatopaikalle. 

 

 

Kun kerran itse sain äitiyspakkauksen niin pitihän sitä miehelle käydä väsäämässä oma isyyslaattikkonsa :)

Sisältönä;

• olut ja energiajuoma
• lasten laastareita, kuumemittari
• Isukki -kirja
• Maailman paras isä -kyltti
• Buranaa
• Korvatulpat
• Sisu-pastilleja
• Kosteuspyyhkeitä ja vauvan shampoo...

Synttärit eivät ole moneen vuoteen tuntuneet miltään, eivät nytkään. Ekaa kertaa huomasin ajatelevani äitini ansiota koko päivässä. Kohta pitäisi itsekin synnyttää ihminen tähän  maailmaan ja ottaa harteille hirmuinen vastuu. Ajatus pelottaa ja innostuttaa samaan aikaan.

Hauskinta olivat lahjat. Mieheltä sain jalkahoidon ja hieronnan, hänen itsensä toteuttamana! Parasta. <3 Anoppi toi kukkasen ja vaavalle vaatteita, äiti taas osti meille lakanat ja vaavajuttuja :) Tavarat eivät tulleet minulle itselle mutta silti olivat mahtavia. Kuitenkin keskipiste tässä elämässä on tuo masu ja sen asukki. 

Inhottaakin itseäni välillä kavereiden kanssa kun tuntuu ettei mitään muuta puhuttavaa ole kuin vauva, vauva ja vauva. Ei kai tarvitse ollakkaan, ensimmäinen lapsi on kuitenkin elämän isoin muutos. 

 

Odotan siis ensimmäistä lastani ja viikkoja on nyt kasassa 25. Vatsa on jo jonkinverran pyöreä ja kaikki ympärilläni tietävät asiasta. 

---

Olen erittäin innoissani uudesta elämästä joka pian koittaa. Osa lapsen tuomista muutoksista elämässä on jo todellisuutta. Viikonloppuisin ei rällätä kuten ennen ja näin ollen ystävien kanssa hengailu hieman vähentynyt. Vietän siis rauhallista kotielämää. Nämä muutokset eivät ole kauheammin minua haitanneet, enemmin olen innoissani pienestä ihmeestä jonka pian saamme syliimme. Nuoresta iästäni huolimatta tunnen olevani valmis tähän ja otan kaiken tulevan vastaan avoimesti. Onneksi ympärilläni on paljon ihmisiä jotka ovat aina valmiita auttamaan kun apuja tarvitsen. En koe olevani mikään kaikkivoipaisuus vaan ymmärrän että en tiedä lastenhoidosta juurikaan mutta uskon että ajan ja apuvoimien kanssa me selvitään mistä vain.

 

Synnytys jännittää jonkin verran. En kuitenkaan vielä ainakaan mieti asiaa sen enempää vaan etenen päivä kerrallaan ja kuuntelen tarkasti kaikki neuvot joita minulle annetaan. Olen päättänyt lähteä saliin ajatuksella;  "Pakkohan sieltä on selvitä!" 

Olen aina ajatellut olevani mukamas hyvä kirjoittaja, siltikään yksikään blogini ei selviä puolta vuotta kauempaa ennenkuin poistan sen syystä tai toisesta. Voi olla että kirjoittajan taitoni liittyvät ainoastaan pakollisiis koulussa tehtäviin esseisiin :D

Olen siis reilu parikymppinen naisen alku joka omistaa kaksi koiraa, kissan ja minulla on ihana avomies. Lisäksi vatsassani kasvaa meidän poikamme, jonka on määrä syntyä marraskuussa. 

Tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään odotusblogia mutta katsellaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. ?